Vanhemmillani oli heidän kummityttönsä häät viime lauantaina, ja morsiamen isän leski kuoli samana päivänä vain pari tuntia ennen vihkiäisiä. Hän oli hyvin lähienen isänsä (joka oli oman isäni veli) uuden vaimon kanssa ja luonnollisesti uusikin vaimo (joka oli jo leski ollut kaksi vuotta) kutsuttiin häihin. Lääkäreiden mukaan mitään ei ollut tehtävissä sillä kyseessä oli keuhkoveritulppa. Morsiusparille ei kerrottu koko iltana oikeaa syytä miksi hän ei saapunut paikalle, sanottiin vain että hänet vietiin sairaalaan pahan asmakohtauksen vuoksi.
On se kummaa kun tuo viikatemies rakastaa meidän sukua niin. Viimeiset kuusi vuotta on ollut vähintään yhdet hautajaiset vuodessä välillä joka kahdet samassa kuussa. Isäni kanssa juuri edellis viikolla juteelimme että on se kiva kun nyt on häitä eikä hautajaisia. No ei sille mitään mahda.
Näin jälkeen päin kun ajattelin niin lauantai aamu (siis sinä aamuna kun muutaman tunni kuluttua tuli kuolema jälleen kyllän) oli aivan ihmeellinen. Olimme Kullan kanssa mökillä ja nousin seitsämän aikaan aamulla. Järvi oli aivan tyyni, niin peilityyni että siitä näki oman kuvasa aivan selvästi.
(kuva meidän mökin laiturilta)
Oli jotenkin aavemaisen hiljaista, lämpöä oli vain 16 astetta ja oli hyvin syksyinen ilma. Sanoinkin Kullalleni siinä kun kävelimme mökkiin Veeti sylissä että ompa selkäpiitä karmivaa. Tuffalla siis isäni isällä oli tapana sanoa että kun järvi on aamulla hiljaa ja linnut ei laula joku kuolee. Järvi suree silloin. Saatumaahan se nyt oli mutta kaamea sellainen.
Vähän iloisempiin aiheisiin sitten.
Minulta hajosi puhelin... En tiedä on ko se niin iloista, mutta rikki se nyt sitten on, näppäimet eivät toimi. Kävin kyllä jo ostamassa uudenkin maksoi 69 € ja on vaaleanpunainen Nokia 2690 . Järityttävää miksi nuo vehkeet eivät voi kestää! Ärsyttävää MURRR
Niin ja olen taas Porissa tämän viikon :) Meidän parveketta hiekkapuhalletaan ja maalataan, siinä käryssä ei ole vanha kärppäkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti